Peter Rehnström: Hyvä paha tuottavuus

Keskustelu tuottavuudesta on taas lähtenyt liikkeelle ja epäilijöitäkin esiintyy. Mika Malirannan mittaama suuri kuoppa Suomen yritysten tuottavuudessa on ravistanut meitä kaikkia, aiheestakin.

Koska tuottavuus on talouden keskeinen mittari, olisi aika ihmeellistä ellei se reagoisi tähän poikkeuksellisen hankalaan tilanteeseen, jossa olemme useimmissa maissa. Ajatellaan, että koska asialla on etujärjestöjen EVA, niin täytyyhän tällä tutkimuksella olla joku pelottelutarkoitus. Vuonna 2010 tilanne kohentui hieman, mutta ennusteet tälle vuodelle viittaavat siihen, että siitä iloitseminen on ennenaikaista. Kuoppa on noin 13 %:n suuruinen, mikä vastaa neljän vuoden normaalia kasvua ja työpanokseksi muutettuna 150 000 ”turhaa” henkilötyövuotta.

Pelottelua tai ei, jos tuottavuus laskee, niin aina on tiedossa ongelmia. Tässä vaiheessa se näkyy yritysten kannattavuuden heikkenemisenä. Elleivät suhdanteet kohta parane, ja kukapa sellaista uskaltaisi luvata, on ilmeinen vaara se, että henkilöstöä ruvetaan vähentämään, reippaamminkin kuin mitä nyt uutisoidaan.

Paitsi huonoon kannattavuuteen, huonolla tuottavuuskehityksellä on vaikutuksia muuhunkin kansakunnan hyvinvointiin, jopa eläkevarojen riittävyyteen. Näillä tuottavuusnäkymillä työurien pidentämisen kaikki ei-toivotutkin välineet on otettava käyttöön.

Mitä voimme tehdä tämän huonon skenaarion välttämiseksi?

Temppuvalikoima on nähdäkseni seuraava:

1. Hoidetaan asiat niin, että vientikysyntä nousee kunnolla. Kenelle me annamme tämän tehtävän? Hoitajia tuntuu löytyvän paitsi firmoista myös maamme hallituksesta, EU:n komissiosta ja jopa Valkoisesta talosta. Tämä on ihan tärkeimpiä asioita, olisiko jollakulla vielä joku hyvä neuvo antaa? Hyvä, sitten vain soitto pääministeri Kataiselle tai komissaari Olli Rehnille!

Totta kai yhtenä tekijänä on myös suomalaisen kustannustason kurissa pitäminen, mutta sehän on nyt hoidettu pariksi vuodeksi, eikö niin? Valitettavasti se on kuitenkin pitkällä tähtäimellä aivan liian korkealla tasolla säästeliäisiin saksalaisiin verrattuna. Kuilua on syntynyt lisää Suomen haitaksi n. 15 % viimeisen 10 vuoden aikana. Miten tuo Angela saa oman IG-Metallinsa ja muut palkansaajat ojennukseen? Kaikki raamisopimuksen allekirjoittajat sinne oppiman keinot!

2. Jos kysyntäpuoli saadaan kuntoon, täytyy olla tarjolla kilpailukykyisiä tuotteita. Nyt kaikki hehkuttavat Angry Birdsin menestystä. Ymmärtääkseni on kyseessä firma jossa on töissä parisataa kaveria ja joka kolmen ensimmäisen toimintavuotensa aikana on tehnyt 1,5 miljoonaa tappiota. Viime vuoden tulosta en ole vielä löytänyt mistään. Mutta nyt menee lujaa, firman arvoksi on arvioita yli kaksi miljardia euroa. Firma on julistettu vuoden yrittäjäksi. Hienoa, mutta voisimmeko synnyttää tuhat tällaista firmaa lisää, jotta sillä olisi kunnon vaikutuksia maamme pieniin talous- ja tuottavuuspulmiin.

Jokainen kynnelle kykenevä innovoimaan uusia kaupallisia tuotteita ja palveluja, kaikki uuden Aalto-yliopiston innovaatiosolut täyteen käyntiin ja heti ulos yrityksiin!

3. Tuottavuuden vahvimmat ajurit ovat uusi teknologia, innovaatiot, markkinavetoinen kilpailu ja tekijöiden koulutustaso. Kilpailu takkuaa vielä eräillä yksityisillä palvelualoilla ja joistakin hyvistä yrityksistä huolimatta, laajasti julkisella sektorilla. Kaikki ne jotka julistavat, että ”meidän alamme on niin toisenlainen, että sillä ei voi nostaa tuottavuutta” eivät ole sisäistäneet mitä tuottavuus ja vaikuttavuus ovat ja miten niitä kehitetään.  Ensimmäiset esteet ovat asenne ja tietämättömyys.

4. Elinkeinoelämän rakenne ja sen muutos on myös oleellinen tuottavuuden tekijä. Kun siirrytään kumisaappaan tuotannosta kännykän tuotantoon, syntyy jalostusarvoa työtuntia kohden paljon enemmän. Kun vanha kannattamaton firma menee nurin ja jossakin muualla käynnistyy uusi tuoreilla liikeideoilla, pyörii ns. Schumpeterin luova tuho. Kokonaistasolla tilanne paranee, vaikka jossakin on paha olla.

5. Onko sitten suomalainen työntekijä laiska, kun tuottavuus on näin alhainen? Mediassa on monesti suuri vaikeus erottaa kansantalouden tuottavuusasiat arkisen työn tuottavuudesta. Jos yrityksen toiminta ja työn organisointi ovat retuperällä, on turhaa syyllistää ”laiskoja työntekijöitä”. Kyllä suomalainen työntekijä haluaa tehdä työnsä hyvin, kaikissa tilanteissa siihen ei vain ole mahdollisuutta.

6. Työelämä on mennyt niin kovaksi, että tuottavuutta ei enää pysty nostamaan, kuuluuko väite tutulta? Piiskaa vain tarjotaan, porkkanoita ei näy. Viime vuosina on ihan oikein ruvettu puhumaan siitä, että on täysin mahdollista parantaa tuottavuutta ja työhyvinvointia yhtä aikaa. Kysymys on paljonkin johtamistaidosta ja henkilöstön aktiivisesta myötävaikuttamisesta. Hyvät esimerkit osoittavat, että molempien tekijöiden yhtäaikainen kehittäminen on mahdollista.

Keinot ovat siis olemassa. Suuri kysymys on kuitenkin, missä on tuo iso kampi ja kuka lähtee sitä vääntämään?

Tuottavuusasioiden merkitys näyttää korreloivan käänteisesti taloudellisen kehityksen kanssa. Nyt on valitettavasti niin, että tuottavuuskonsulteille koittavat kohta hyvät ajat!

Peter Rehnström
tuottavuustyöntekijä


Suuri kuoppa – Suomen hyvät työllisyysluvut kätkevät tuottavuuden romahduksen
EVA Analyysi No 18, julkaistu 16.11.2011

---

Peter Rehnström on tuottavuuden ammattilainen, joka nykyään toimii konsulttina ProAdvisor PR:sä. Hän on Tampereen teknillisen yliopiston kunniatohtori sekä Fellow of World Academy of Productivity Science.

Palaa otsikoihin