Jari Laine: Tuottavuuden kehittäminen - back to basics

Pari vuotta sitten kaikissa medioissa oltiin huolissaan Suomen kilpailukyvystä ja tuottavuuden kehittämisestä.

Joka paikassa toitotettiin, kuinka tuottavuutta kehittämällä varmistetaan kilpailukyky ja työvoiman riittävyys. Tänä päivänä ei tuottavuudesta juurikaan kerrota, vaikka nyt sen merkitys yrityksissä olisi erityisen tärkeä.

Tuottavuus, tuo inhottava sana, merkitsee yrityksissä tuotosten määrän suhdetta panosten määrään; toisin sanoen valmistuneita tuotteita työtuntia kohden. Jos tuottavuus paranee, niin tuotteita tulee enemmän tai työaikaa tarvitaan vähemmän - tätähän tämä termi osittain tarkoittaa. Ymmärrän hyvin, ettei tuottavuudesta kannata rummuttaa kovin kovalla äänellä juuri nyt, kun ei ole tilauskantaa. Tuottavuuden kehittäminen tällaisena aikana tarkoittaa lisää lomautuksia tai irtisanomisia. Kuitenkin ne yritykset, jotka reagoivat taantuman merkkeihin heti, ovat edelleen kilpailukykyisiä ja jopa hyvän työnantajan maineessa kaikista toimenpiteistään huolimatta.

Miten tuottavuutta voidaan kehittää niin, että henkilöstö haluaa olla muutoksessa mukana? Halu olla mukana tarkoittaa, että muutoksen tarve pitää ymmärtää ja seuraukset molemmissa tapauksissa – muutoksessa mukana tai muutoksessa ei mukana – hahmottaa henkilökohtaisella tasolla. Mikä tuottavuuden kehittämisessä on sitten vaikeaa? Eikö tätä asiaa oikein hallita? Oman kokemukseni mukaan niissä yritystapauksissa, joissa olen ollut mukana, on vanhat perusasiat hautautuneet uusien ismien alle eikä kehittämisen perusta ole ollut kunnossa.

Meille on valunut säännöllisesti uusia yritystoimintaan vaikuttavia kehityssuuntia, joiden jälkiä korjataan vielä vuosienkin päästä. Listan voisi aloittaa vaikka omatoiminen tiimi (= työnjohtajien poistuminen), kirjanyhdistelmät ERP, CRM, Six Sigma, TPM ja LEAN. Ne yritykset, jotka ovat perehtyneet näiden ilmiöiden johtamisfilosofiaan ja integroineet sen osaksi yrityksen kulttuuria, ovat saaneet ilmiöt elämään arjessa. Kehitys tuottavuuden ja laadun osa-alueilla on ollut selkeästi havaittavaa, suorastaan ihailtavaa katseltavaa.

Tämän lisäksi on valtava joukko yrityksiä, joille nämä edellä mainitut asiat ovat vain sarja mekaanisia temppuja, joiden taustoja ei tunneta eikä niitä osata selittää henkilöstölle. Tällaiset ilmiöt näkyvät yrityksen ulkopuoliselle vieraalle koomisina työsuorituksina ja tilastoina: esimerkiksi miksi henkilöstö raahaa tavaroita paikasta toiseen 30% työajastaan, miksi tietyissä tehtävissä tuki- ja liikuntaelinten takia sairastutaan enemmän kuin toisissa, miksi valmistuslinjojen häiriöiden ja odotusaikojen todellisia syitä ei edes yritetä selvittää? Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Palaa otsikoihin